Verkkoaktivismi määritellään tutkijoiden Victor Pickardin ja Guobin Yangin (2017) teoksessa: ”Media Activism in the Digital Age” vielä suhteellisen uudeksi käsitteeksi. Kirjan luvuissa sitä puidaan erilaisten tilanteiden ja esimerkkien myötä eri lähtökohdista. Pohjimmiltaan verkkoaktivismin runkona on ihmisten ja yhteisöiden aikaansaama tai tavoiteltava muutos, joka saadaan aikaan verkossa tapahtuvien sosiaalisten liikkeiden avulla. Internetissä pienikin keskustelu saattaa nousta hetkessä kansainväliseksi ”trendiksi”. Verkossa jakamisen helppous ja tavoittamisen vaivattomuus edesauttavat aktivisteja, tahattomia tai aktiivisia, saamaan tarinansa kuulluksi. (Pickard & Yang, 2017)

Tutkija Hilda Chacónin (2019) toimittamassa ja aihetta käsittelevässä teoksessa ”Online Activism in Latin America” Sergio Delgado Moyan esittämä lause luvussa ”A Theater of Displacement” kuvaa hyvin visualisoinnin valtaa: ”By screening death, it makes death visible.”. Samaisessa teoksessa on myös Carlos Latuffin piirtämä karikatyyri miestä pahoinpitelevästä poliisista, jota sivulliset kuvaavat puhelimillaan. Nämä sivulliset voivat nopeasti puolustaa pahoinpideltyä miestä, mutta tilanteen visualisointi herättää huomiota, jonka avulla yhteisöiden ongelmakohtiin voidaan ja halutaan puuttua. Jakaessaan kuvan nettiin sivulliset, joita voidaan kutsua näin ollen myös verkkoaktivisteiksi, saattavat antaa alkusysäyksen suuremmalle liikkeelle poliisien laittoman väkivallan estämiseksi. (Chacón, 2019)

#NiUnaMenos ja #MeToo

Mirka Wendtin ja Maiju Rannan (2018) kirjoittamassa artikkelissa ”Nos están matando – naisiin kohdistuvan
väkivallan lisääntyminen on aktivoinut kansalaisyhteiskunnan Latinalaisessa Amerikassa” kuvataan Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla tapahtuvia sukupuoleen perustuvia väkivallan tekoja sekä murhia, joita kutsutaan nimellä femicidio. Länsimaissa tunnetuksi tullutta #MeToo –kampanjaa vastaava argentiinalaisten naisjournalistien Twitter–keskustelujen kautta vuonna 2015 levinnyt liike #NiUnaMenos (= ei yhtään vähemmän) on noussut yhdeksi viime vuosien suurimmaksi poliittiseksi kansalaisliikkeeksi. Keskustelu lähti 14-vuotiaan koulutytön erittäin raa’asta murhasta, kun toimittaja Mariela Ojeda tviittasi asiasta viitaten Susana Chávezin runoon Ciudad Juárezin femicidioista. Espanjankielinen Twitter-keskustelu laajeni heti mittaavaksi ja vajaan kuukauden päästä Argentiinan kongressitalolla järjestettyyn mielenosoitukseen liittyi Argentiinan uutistoimisto Telamin mukaan yli 200 000 ihmistä. Liike on virittänyt keskustelua aiemmin monissa maanosissa vaietun aiheen ympärille sekä erilaisia asiaa eteenpäin vieviä järjestöjä, jotka koettavat esimerkiksi jakaa tietoa ja osaamista viranomaisille. (Wendt & Ranta, 2018)

NiUnaMenos –liike on erinomainen esimerkki verkkoaktivismista. Se levisi nopeasti suuren yleisön puitavaksi saaden aikaan muutoksen ihmisissä, politiikassa ja laeissa. ”Media Activism in the Digital Age”-teoksen (2017) viimeisessä luvussa ”Analog girl in a digital world: Hip hop feminism and media activism” (kirjoittanut Aisha Durham) esitellään vuonna 1997 järjestettyä Million Woman March -mielenosoitusta, johon osallistui yli puoli miljoonaa osallistujaa. Sen aiheena oli mm. perheen yhtenäisyys ja afrikanamerikkalaisten naisten elämä Yhdysvalloissa.

Marginaalimedia mielenosoittajana

Mielenosoitus järjestettiin naisvaltaisesti sekä siihen aikaan innovatiivisen modernisti verkkoaktivismin avulla erilaisilla nettisivuilla ja keskustelupalstoilla, joita ylläpitivät afrikanamerikkalaiset naiset. Aiemmin mainitussa kirjassa verkkoaktivismia käsiteltiin marginaalialueilla syntyviä verkkomateriaaleja Clemencia Rodríguezin toimesta luvussa ”Studying media at the margins: Learning from the field”. Tällaiselle ”marginaalimedialle” on tutkijan mukaan yleistä, että teknologialle ja sisällölle keksitään uusia käyttökohteita ja –tapoja, jotka eroavat niiden alkuperäisestä käyttötarkoituksesta sekä massamediasta. Milloin Woman Marchin tapauksessa tilanne oli juurikin näin, sillä järjestäjät onnistuivat keksimään uudenlaisen tavan ottaa ihmisiin yhteyttä teknologian avulla. #NiUnaMenos ei periaatteessa syntynyt marginaalialueella, mutta molempien feministipohjaiset aiheet ja suuri suosio verkossa tekevät niistä molemmista historiallisesti ja poliittisesti merkittävät virstanpylväät, jotka on saavutettu verkkoaktivismin avulla. (Pickard & Yang, 2017)

Verkkoaktivismia voidaan tarkastella myös kääntämisen avulla, kuten Sandra Ristovska esittää artikkelissaan ”Conceptualizing media activism: Intent, process, and action” ( Pickard & Yang, 2017). NiUnaMenos –liikettä vastaava kampanja #MeToo on herättänyt kenties enemmän keskustelua englanniksi, kun taas espanjankielinen hashtag herättää enemmän huomiota espanjaa puhuville. Tässä tapauksessa voisi ajatella feministisen verkkoaktivismin sisällön konseptin siirtyneen kääntämisen myötä suuremmalle yleisölle ja kohdentuvan kunkin kulttuurisen alueen ongelmakohtiin. (Pickard & Yang, 2017)

Verkkoaktivismin avulla paetaan uhkaa

Toisaalta verkkoaktivismi muuntautuu myös pakokeinoksi uhkaavista tilanteista; kuvan tai videon jakaminen nettiin tai pelkkä sen mahdollisuus on estänyt monia väkivaltarikoksia tapahtumasta. Tutkija Esteban Loustaunaun tuottamassa
luvussa nimeltä ”Decolonizing Youth Culture” (Chacón, 2019) käsitellään Guatemalassa asuvia nuoria, jotka kärsivät mm. sisällissodan aiheuttamista ongelmista: monilta puuttuu peruskoulutus sekä työllistymismahdollisuudet ja samaan aikaan heitä uhkaa järjestäytynyt rikollisuus ja jengiläisyys. Nuoret hyödyntävät tilanteessaan hip hop-kulttuuria ja elävät eräänlaisen verkkoaktivismin avulla taistellen sosioekonomista unohdusta ja marginalisaatiota vastaan. ”NiUnaMenos –kampanja on myös tapa taistella yhteisössä olevaa uhkaa vastaan verkkoaktivismin keinoja käyttäen.

Wendtin ja Rannan artikkelin aihetta käsittelee myös María R. Matz luvussa ”Cyberspace as a Tool for Political and Social Awareness: The Killings of Juárez” (Chacón, 2019). Matz keskittyy Meksikossa tapahtuneisiin femicidioihin (1993-), jotka ovat verkossa nousseet #NiUnaMenos –liikkeen kaltaiseksi keskustelun aiheeksi. Mediassa keskustelijoiden luoma häpeä valtion välinpitämättömyydestä rikoksia kohtaan ja suorat syytökset normeja rikkovana maana on onnistunut aloittamaan toimenpiteitä asioiden parantamiseksi, eli Matzin sanojen mukaan ”The created virtual reality awakens consciousness of the issues portrayed.” Juárezin murhissa ja #NiUnaMenos ” –liikkeissä yhteistä on mm. niiden myötä syntyneiden nettisivujen sisältö, paikallisten ja kansainvälisten yhteisöjen tavoitteet ja rahainkeruutavat. (Chacón, 2019)

Vaikuttamisen digitaalinen työväline

Verkkoaktivismin ominaispiirteenä voisi sanoa olevan mahdollisuus vaikuttaa asioihin mihin vuorokauden
aikaan tahansa missä ikinä ihmiset haluavatkaan vaikuttaa. Samasta asiasta kiinnostuneet ihmiset eivät välttämättä koskaan tapaisi oikeassa elämässä, elleivät he molemmat osallistuisi verkkoaktivismiin yhteistä tavoitetta saavuttamaan.

Verkkoaktivismi pitää sisällään monia näkökulmia sekä toteuttamistapoja, joten ”Media Activism in the Digital Age” -teos (2017) oli mielestäni koottu erittäin järkevästi sekä lukijaa herätellen. Aktiivisuus asioiden kohentamiseen on muuttunut viimeisen muutaman vuosikymmenen aikana suureksi globaaliksi ilmiöksi, johon kuka tahansa voi ottaa osaa. Digitaalisen kulttuurin osa-alueena näkisin siis verkkoaktiivisuuden tutkimisen erittäin tärkeäksi: sen voisi ajatella kattavan hyvinkin suuren osa-alueen ihmisten verkkokäytöksestä, oli kyseessä sitten pieni tai suuri huomiota herättävä asia.

Eräässä lukemassani artikkelissa mainittiin mielestäni erinomainen kuvaus verkkoaktivismista: ”voit osallistua verkkoaktivismiin kahdelta yöllä omasta makuuhuoneestasi ja pelastaa ihmishengen. Sanoinkuvaamaton tunne.”. Tämän pohjalta voisin sanoa jokaisen verkkoaktivismin hengessä käydyn keskustelun vievän kulttuuriamme parempaan suuntaan, digitaalisesta kulttuurista kiinnostuneelle tutkijalle aihe on toisin sanoen kultakaivos.

Mitä mieltä olet verkkoaktivismista? Oletko havainnut Suomessa vastaavia verkkoaktivismiin liittyviä ilmiöitä? Kommentoi tai laita viestiä.

Mea Matero
MeanMainos – Ala-Kaarre Oy

Lähdeluettelo

Chacón, H. (Ed.). (2019). Online Activism in Latin America. Routledge.

Pickard, V., & Yang, G. (2017). Media activism in the digital age. Taylor & Francis.

Ojeda, M. [@Marcelitaojeda]. (11.5.2015). Actrices, políticas, artistas, empresarias, referentes sociales … mujeres, todas, bah.. no vamos a levantar la voz? NOS ESTAN MATANDO. Twitter. https://twitter.com/Marcelitaojeda/status/597799471368564736?s=20

Wendt, M. & Ranta, M. (30.4.2018). “Nos están matando” – naisiin kohdistuvan väkivallan lisääntyminen on aktivoinut kansalaisyhteiskunnan Latinalaisessa Amerikassa. The Ulkopolitist. https://ulkopolitist.fi/2018/04/30/nos-estan-matando-naisiin-kohdistuvan-vakivallan-lisaantyminen-on-aktivoinut-kansalaisyhteiskunnan-latinalaisessa-amerikassa/

Global Voices · #NiUnaMenos six years on: triumphs and new demands of Argentina’s feminist movement
https://globalvoices.org/2021/06/22/niunamenos-six-years-on-triumphs-and-new-demands-of-argentinas-feminist-movement/