Digitalisaation myötä urheilu ja sen seuraaminen on vallannut uudenlaisen alueen median piirissä. Tänä päivänä mediaa käyttävä ei voi välttyä näkemästä urheiluaiheista sisältöä. Urheilu hallitsee osaansa mediassa vaivatta. Tällainen kulttuurinen ilmiö herättää myös tiedeyhteisön mielenkiinnon, mikä on johtanut monella eri alalla urheilun tutkimiseen. Tässä artikkelissa tarkastelen mediaurheilua humanistisesta näkökulmasta verraten Sami Kolamon (2018) teosta ’Mediaurheilu. Tunnetalouden dynamo.’ sekä Riikka Turtiaisen (2012) väitöskirjaa ’Nopeammin, laajemmalle, monipuolisemmin. Digitalisoituminen mediaurheilun seuraamisen muodossa’ paralympialaisista kertovaan artikkeliin suhteessa tunnetalouteen.

  Turtiainen (2012) esittelee väitöskirjassaan tarkemmin termin ”mediaurheilu” taustaa ja sekä merkitystä. Mediaurheilu on tutkijan omien sanojen mukaan ’nähdyn urheilun representaatiota’, eli mediassa katseltavaa urheilua. Mediassa pelkän urheilun katselemisen sijaan ilmiöstä voidaan erotella yksilöllisiä ominaisuuksia, jotka edelleen luovat mediaurheilulle oman määritelmänsä. Mediassa esitettävään urheiluun lisätään tuotetun ja dramatisoidun sisällön elementti, jonka tehtävänä on myös lisätä katselemiseen liittyvää tunnetta. Kehittyneen teknologian ansiosta urheiluun ja erityisesti mediaurheiluun on voitu lisätä tällaisia elementtejä. Väitöskirjassa tällaisiksi konkreettisiksi elementeiksi mainitaan urheilun selostaminen, kuvakulmat, uusinnat ja hidastukset, jotka edelleen muokkaavat mediaurheilun kokonaisuutta visuaalisilla komponenteillaan. Sami Kolamon (2018) teoksessa mediaurheilun esittelyn ohella käsitellään urheilumediassa esiintyviä tunteita merkityksineen yksilöiden ja yhteisöjen identiteettien rakentumisessa.

Mediaurheilu sosiaalisessa mediassa

  Sosiaalinen media on tarjonnut mediaurheilulle uudenlaisen alustan urheilun seuraamiselle sekä keskustelulle. Urheilun yleisen suosion tuottaman erittäin suuren liiketoiminta mahdollisuuden myötä mediaurheilu tarjoaa mahdollisuuden vilkkaaseen tuottoon. Teknologian myötä eri urheilulajit ovat saaneet koostaan tai aikaisemmasta suosiostaan suuremman ja kansainvälisen katsojakunnan. Sosiaalisessa mediassa on lukemattomia erilaisia vaihtoehtoja urheilusuoritusten sekä tilastojen katsomiseen, seuraamiseen, vedonlyöntiin, niistä johdettuun pelaamiseen sekä keskusteluun. Urheilua seuraavalle media tarjoaa helpon ja intensiivisen välikäden katsojan ja kiinnostuksenkohteen välille. Mediaurheilun monimuotoisuus tarjoaa näin myös tutkimusaiheita sekä -näkökulmia monilta eri aloilta, joihin Kolamon teoksen perusteella voisi sanoa liittyvän mm. sukupuolittuneisuus sekä mediaurheilun taustalla toimivat valtasuhteet. Mediaurheilun historiaa tarkasteltaessa Kolamo tuo mielenkiintoisesti esiin myös sen vaikutuksen arkkitehtuuriin sekä urheiluspektaakkeleiden taakse rakennettuihin käsikirjoituksiin ja sopimuksiin; stadionia suunniteltaessa kiinnitetään entistä enemmän huomiota erilaisten näyttöjen, kameroiden sekä valaistusten lisäämiseen, joiden avulla urheilua voidaan tarjota katsojille paremmin ja nopeammin sekä urheilutapahtumien sponsoreiden näkyvyyden sijoittelua.

Tunnetalouden ytimessä

Mediaurheilun ympärille rakentunut liiketalous ulottuu moniin eri kaupallisiin kerroksiin. Mediaurheilun osa-alueita voidaan havaita melkein mistä tahansa median ja talouden osa-alueelta. Tämä toimiala tukeutuu vahvasti tunnetalouteen. Urheilun ja mediaurheilun yksi suurimmista ominaisuuksista on itse toiminnan aiheuttama tunne-elämys tekijässä ja katsojassa, joka yhdistää heitä. Urheilijoiden voi kuulla usein sanovan pystyneensä omaan suoritukseensa yleisön kannustuksen avulla. Tällainen tunneside on tärkeä tekijä liiketoiminnan kannattavuudessa, ja tutkittaessa mediaurheilua tämän voisi sanoa olevan yksi sen määrittelevistä ominaisuuksista. Mediakulttuuriin olennaisesti liittyvä urheilun fanitus ja fanikulttuuri ovat osa tunnetalouden ydintä; katsojan osallisuus fanittamiseen ilmenee mm. tiedolla, uskollisuudella ja omistautumiselle vahvojen tunteiden perusteella, joihin digitaalinen teknologiaa tarjoaa yhä erilaisempia ilmaisuvälineitä. Tunnetalous tukeutuu näihin tunteisiin luoden niistä tasaisen ja runsaan tulonlähteen.

Paraurheilun (epä)oikeudenmukaisuus?

  Helsingin sanomien kolumnissa ’Paraurheilijoille määrätty omavastuu kisakuluista osoittaa kuinka pihalla suomalainen urheilu on’ uutisoitiin paraurheilija Ronja Ojan Twitterissä julkaisemaa twiittia elokuun EM-kisojen jälkeen (Hakola, 2018). Mitalin saatuaan Oja kuittasi Suomen Urheiluliiton asettaman omavastuun (900€), kyseinen toimintamalli on ollut heillä käytössä aiemminkin myös eri kategorioissa (esim. nuorten yleisurheilu). Twitter-julkaisu nostatti suuren ja ärhäkän keskustelun sosiaalisessa mediassa järjestelmän epäoikeudenmukaisuudesta. Toisaalta osa keskustelijoista oli täysin urheiluliiton puolella painostaen tasa-arvoa; kaikki saavat saman tuen huolimatta kulujen suuruudesta, ja huomioiden myös paraurheilijoiden olevan usein harrastelijoita pienissä kilpailukategorioissa, joissa mitalin saaminen pitäisi olla tilastollisesti saavutettavissa. Mediaurheiluun tiiviisti vaikuttavat ja tunnetaloudesta hyötyvät korporaatioperheet vaikuttavat merkittävästi kulisseissa urheilijoiden imagoihin, brändeihin ja kommentteihin kisoista.

Ojan kommentin jälkeen muille paraurheilijoille löytyi huomattavan nopeasti sponsori, joka kuittasi palkintosijoilta jääneiden omavastuut. Tarkastelemalla tilannetta mediaurheilun ja tunnetalouden pohjalta herää kysymys oliko liiketoiminnallisesti hyötyvillä mahdollisesti tarkoitus nostattaa mediaurheiluun liittyvä keskustelu sponsorin löytämiseksi. Toisaalta polemiikki herätti myös huomion paraurheiluun, jonka yhteydessä on aiemmin mainittu myös yleisökato katsomoista. Tunnetalous nimenomaa tukeutuu urheilun nostattamille tunteille, joten periaatteessa lähtökohta tunteiden syntymiseen ei ole olennainen vaan tunteiden voimakkuus sekä sen aiheuttamat tuotot.

Tunnetalouden vaikutus mediaurheiluun

  Paraurheilusta syntynyt keskustelu on mielestäni oiva esimerkki tunnetalouden vaikutuksesta mediaurheiluun. Tunnetalouden käsite herättää ensimmäiseksi mielikuvan liiketoiminnan hyötyvän katsojien käyttämistä ja ostamista tuotteista, mutta tässä tapauksessa voisi ajatella tunteiden (=katsojien) puuttumisen johtaneen tunnetaloudessa eräänlaiseen markkinointikeinoon. Kyseistä tapausta voisi tarkastella myös paraurheilijoiden kannalta, sillä myös he hyötyvät tunnetaloudesta muiden korporaatioiden ohella. Kokonaisuudessaan mediaurheilun voisi sanoa olevan tällä hetkellä erittäin laaja osa mediaa, yhteisöjen kulttuuria sekä yksilöiden elinympäristöä. Tunnetalous pyörittää mediaurheilua siltä saamallaan voimalla ja vallalla, katsojien on vaikea erottaa nämä kaksi toisistaan, vaikkakin vaihtoehtoisia tapoja nauttia urheilusta on nostettu esille. Lukemieni teosten perusteella sanoisin näiden kahden toisiinsa kietoutuneiden ilmiöiden ansaitsevan huomiota tieteellisissä yhteisöissä useilla eri aloilla merkittävyytensä ja moninaisuutensa takia. Monialainen tutkimus tuottaisi enemmän tietoa mediaurheiluun liittyvästä kulttuurista kaikille siitä hyötyville osapuolille ja mahdollisuuden kehittää sekä tarkkailla ilmiön kehittymistä.

Kommentoi tai ota yhtettä!

Mea Matero
MeanMainos – Ala-Kaarre Oy

Lähdeluettelo

Hakola, T. 2018. Paraurheilijoille määrätty omavastuu kisakuluista osoittaa kuinka pihalla suomalainen urheilu on. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/urheilu/art-2000005800486.html

Kolamo, S. 2018. Mediaurheilu. Tunnetalouden dynamo. Tampere: Vastapaino.

Pahaoja, R. [@RonjaOja]. 22.8.2018. SUL asetti meille paraEMkisoihin 900 euron omavastuun, joka pitää maksaa, jos ei saa mitalia. Twitter. https://twitter.com/ronjaoja/status/1032291339310964736?lang=en

Turtiainen, R., 2012. Nopeammin, laajemmalle, monipuolisemmin. Digitalisoituminen mediaurheilun seuraamisen muutoksessa. Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen julkaisuja, 37. https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/85069/diss2012Turtiainen.pdf?sequence=1