Digitaalinen kulttuuri on verrattain uusi tieteenala, joka tutkii ihmisten tapoja käsitellä ja ymmärtää digitaalista teknologiaa sisältöineen ja siihen liittyvää toimintaa (Suominen, 2008). Alkujaan digitaalinen teknologia on suunniteltu ihmisen avuksi sähköisen laskennan tekniikkana, jonka myötä Suomessa tietokoneesta käytettiinkin 1950-1960-luvun vaihteessa käsitteitä ”numerokone” ja ”digitaalinen kone”. Digitaalisuus pohjautuu kuitenkin myös esimerkiksi kuvia heijastavaan taikalyhtyyn ja sähköisesti sanoja välittävään lennättimeen, joita ei välttämättä muisteta heti digitaalisen median kulttuurihistoriallisena pohjana (Mäyrä, 2007). Viimeisen 50 vuoden aikana digitaalinen kulttuuri on laajentunut globaaliksi käsitteeksi viitaten kaikkiin digitekniikan käyttötapoihin (kännykät, tietokoneet, älykellot, virtuaaliavustajat jne.) ja siihen liittyvään toimintaan sekä keskusteluun.

Jaakko Suominen kuvaa digitaalisen kulttuurin ominaisuuksia tieteenalana seuraavanlaisesti:
”Tieteenalana digitaalinen kulttuuri tutkii niitä tapoja, joiden avulla ihmiset käsittelevät, ymmärtävät ja merkityksellistävät digitaalista teknologiaa. Yhtä hyvin digitaalinen kulttuuri tutkii kaikkea sitä toimintaa, joka näihin teknisiin puuhiin liittyy. Vaikka usein näkökulma on käyttäjälähtöinen, tutkimuksen kohteena voivat aivan yhtä lailla olla teknologian suunnittelun tavat tai teknologiaa koskeva päätöksenteko. Tutkimus voi sisältää myös uusien teknologisten ratkaisujen tai palvelujen suunnittelua ja kehittämistä.”

Professori Jaakko Suomisen virkaanastujaisesitelmä 3.12.2008

Digitaalisen kulttuurin tutkijoiden tavoitteena on tuottaa uutta tietoa sekä käsittää, tulkita ja arvioida kyseisen alan ilmiöitä sekä niiden merkityksiä. Uutena tieteenalana käsitteet ja aiheet saattavat olla vain pienen hetken ajankohtaisia, joten heillä on myös haastava vastuu tärkeiden ilmiöiden tunnistamisessa, tallentamisessa ja tutkimisessa niiden syiden ja vaikutusten suhteen. Erityisen haastavaksi tästä tekee digitaalisuuden laajuus, nopeus sekä monimuotoisuus; digitaalisen kulttuurin sisältö ilmenee esimerkiksi viestinnän, kuvien, puheiden ja ajatusten, videoiden ja tekstien muodossa. Tutkijan on tarkasteltava aiheitaan kriittisesti ja ennakkoluulottomasti, tutkimuksissa yllä mainitut ominaisuudet suhteutetaan usein käyttäjälähtöiseen näkökulmaan erottaen tutkimusalan näin humanistiseksi.

Digitaalinen kulttuuri uusi tieteenala

Rajoja digitaaliselle kulttuurille on hankala määritellä, sillä käsitteen käyttö on suhteellisen laajaa. Teoreettisena pohjana digitaaliselle kulttuurille ovat olleet taiteen ja mediakulttuurin tutkimus, nettitutkimus sekä viestintä- ja teknologiatapojen tutkimus, joista se on alkanut erkaantua 1990-luvun alussa. Tällä hetkellä alaa voi opiskella yhä useammassa eri yliopistossa pääaineenna (eroten hieman nimiltään: cyberculture, Internet Studies, Techoculture jne.). Digitaalisen kulttuurin merkityksen tiedostaminen on kasvanut huomattavasti: esimerkkinä opetus- ja kulttuuriministeriön käynnistämä Kansallinen digitaalinen kirjasto -hanke (KDK) tarkoituksenaan lisätä digitaalisten aineistojen ja kulttuuriperinnön merkitystä yhteiskunnassa. Tutkimusala erottuu muista sen suunnittelutieteellisellä painotuksella, projektipainotuksella, digitaalisten kulttuuri-ilmiöiden sekä nimenomaan teknologian tutkimuksella. Digitaalisen kulttuurin tutkimuksessa hyödynnetään myös kokeilevaa ja leikkisää otetta.

Digitaalisen kulttuurin tieteenalan haarautumiseen historia- ja etnologiatieteistä (Haverinen & Suominen, 2015) on vaikuttanut tutkimuskohteen tiedon lisääntyminen huomattavan laajaksi puristautuen ulos muiden tieteenalojen saroilta. Jatkuva laajeneminen voi kenties johtaa digitaalisen kulttuurin haarautumiseen, jonka voi havaita esimerkiksi Turun yliopiston opiskelun pääpainopisteistä: teknologian kulttuurinen muutos, pelikulttuurit sekä verkkoyhteisöt ja sosiaalinen media. Se omaa uutena tieteenalana monitieteisyydellisen ominaisuuden, joka siis selittää samanaikaisesti kahden tai useamman eri tieteenalan alueelle ulottuvaa ilmiötä (Rubin). Monitieteisyyden lisäksi digitaaliseen kulttuuriin voidaan liittää käsite ”sateenvarjomalli”, jossa eri alojen tutkijat tutkivat samaa kohdetta oppien samalla toisiltaan tässä prosessissa (Rubin).

Digitaalisen kulttuurin suhteutuminen digitaalisiin ihmistieteisiin vaikuttaa vasta haarautuneina/haarautuvina vielä hieman hauraalta aiheelta, mutta digihumanismin voisi ajatella käsittelevän humanistisia aloja digitaalisessa muodossa ja digitaalisen kulttuurin teknologian ja ihmisten kokemuksia sekä merkityksiä. Digihumanismilla on digitaalisen kulttuurin lailla kannattajansa sekä kriitikkonsa, ja oman tutkimusalan identiteetin muodostuessa eri tutkijoiden eriävät mielipiteet eivät jää kuulematta, näitä aiheita käsitellään tarkemmin Haverisen ja Suomisen katsauksessa. Alojen ominaisuuksien tarkastelun jälkeen voitaisiin tilanteesta mielestäni käyttää jopa poikkitieteellistä käsitettä, missä tutkimuskohde on luonteeltaan sellainen, että perinteisillä työkaluilla ja menetelmillä saadaan vain rajallinen kuva (Rubin). Digihumanismi on siis uusi työkalu humanisteille ja tämä työkalu on saatu digitaalisesta teknologiasta, mitä digitaalinen kulttuuri tutkii.

Tutkimuskohteita ja mietteitä

Digitaalisen kulttuurin ajankohtaisia tutkimusaiheita on sinänsä hankala määritellä, sillä sen sisältö muuttuu koko ajan. Tällä hetkellä esimerkiksi erilaiset virtuaaliavustajat ovat lisääntyneet huomattavasti ihmisten kodeissa ja voisin kuvitella niiden vaikutusten ja merkitysten tutkimisen olevan aiheellista. Myös erilaiset valvontakameroiden perusteella tapahtuvat ihmisten profiloinnit sekä mahdolliset kansalaisten pisteytykset nettikäyttäytymisen perusteella luovat luultavasti huomattavan määrän tutkimuskysymyksiä myös muilla tutkimusaloilla (Denyer, 2016). Erilaisten sovellusten toimivuus suhteessa sen käyttöön on mielestäni myös kiinnostava aihe, esimerkiksi Spotify-musiikkisovelluksen erään ominaisuuden päivittymisen vaikutus sen käytön jatkuvuuteen; henkilökohtaisten soittolistojen muuttuminen kaikkien hallittavaksi aiheutti joidenkin käyttäjien luopumisen sovelluksesta. Olisi kiinnostava tietää kuinka suuri vaikutus loppujen lopuksi huonolla päivityksellä voi olla.

  Tutkimalla tätä nopeasti muuttuvaa, moninaista ja suurta ilmiötä voidaan saada katsaus koko maailmaa muuttavaan tilanteeseen. Digitaalisen kulttuurin tutkijoiden leikillinen ote tekee tutkimusalasta yhtä miellyttävän kuin itse aihe on käyttäjälleenkin, vaikka toki myös teknologian esiintyminen niin positiivisena kuin negatiivisenakin muotona eri käyttäjille olisi kiinnostava tutkimuskysymys. Melkein voisi ajatella digitaalisen kulttuurin tutkijan työtä hauskana leikkinä tai pelinä – tavallaan pelillistynyt tutkimus pelillistymisestä.

Digitaalisen kulttuurin opinnot ovat mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe niin tutkimusmaailmassa kuin monella muullakin alalla. Kirjoita oma mielipiteesi kommentoimalla tai ottamalla yhteyttä allekirjoittaneeseen!

Mea Matero
MeanMainos – Ala-Kaarre Oy

Lähdeluettelo

Kaikki osoitteet tarkistettu 10.11.2021.

Denyer, S. 22.10.2016. Independent, artikkeli: ”China wants to give all of its citizens a score – and their rating could affect every area of their lives”: http://www.independent.co.uk/news/world/asia/china-surveillance-big-data-score-censorship-a7375221.html

Haverinen, A. & Suominen, J. 2015, Katsaus: ”Koodaamisen ja kirjoittamisen vuoropuhelu? – Mitä on digitaalinen humanistinen tutkimus”: https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/108634/63637

Mäyrä, F. 2007, tutkimusartikkelin luonnosversio:”Viesti, kuva, peli: virtuaaliutopioista pelikulttuurien syntyyn”: https://people.uta.fi/~frans.mayra/Mayra_Digitaalisen_kulttuurin_kaari.pdf

Rubin, A. oppimateriaali: ”Monitieteisyys, poikkitieteisyys, tieteidenvälisyys”: https://tulevaisuus.fi/filosofiset-perusteet/monitieteisyys-poikkitieteisyys-tieteidenvalisyys/

Suominen, J. 2008: ”Professori Jaakko Suomisen virkaanastujaisesitelmä 3.12.2008”: https://digikulttuuri.wordpress.com/2009/01/05/digitaalista-kulttuuria-tavoittamassa/

Suominen, J. 2013, artikkeli: ”Kieltäydyn määrittelemästä digitaalista kulttuuria – eli miten muuttuvalle tutkimuskohteelle ja tieteenalalle luodaan jatkuvuutta. 2.6.2013”: http://widerscreen.fi/numerot/2013-2-3/kieltaydyn-maarittelemasta-digitaalista-kulttuuria/